(Raporttia Koreasta kuukauden myöhässä...)
Lento Etelä-Koreaan oli 8:50, joten kotoa piti lähteä n. klo 6:00 aamulla. Alisa heräsi sopivasti syömään, koska olimme taktisesti jättäneet aamuyön välipalan välistä. Saimme kamat kasaan ja vielä tungettua ne yhteen taksiin. Matka, tsekkaus ja koneeseen.
Lento oli suhteellisen lyhyt n. pari tuntia rullauksineen. Alisa viihdytti muita matkustajia uusilla taidoillaan. Aamun aikana Alisa keksi,että käsiä yhteen hakkaamalla tulee hauska ääni. Taputusta naurettiin koko matka.
Lauran korealaisen kaverin sisko oli lupautunut tulemaan meitä vastaan, koska Su Jin (kaveri) oli tiistaina töissä. Laura ei ollut koskaan tavannut siskoa nimeltään (In A), joten piti luottaa, että hän bongaa meidät kolme valkonaamaa. Olimme myöslähettäneet omat kuvamme.
In A oli vastassa ja bongasi meidät, vaikka samaan aikaan oli kuulemma laskeutunut muitakin koneita, mm. Saksasta, joka hieman lisäsi ei-Aasialaisia. Lisäksi uloskäyntejä oli useampia, joten In A oli juossut eri uloskäyntien välillä.
Tässä vaiheessa huomasimme, että puhelin ei toimi. Tämä ei varsinaisesti ollut yllätys, koska Koreassa on käytössä CDMA verkko, joka ei suoraan ole yhteensopiva GSM teknologian kanssa. Olimme tietoisia tästä, mutta olimme kuitenkin selvittäneet että Seoulissa on käytössä W-CDMA tekniikan 3G verkkoja, joten Lauran N73 piti toimia. Eipä toiminut ja jäi hieman mysteeriksi, miksi se ei toiminut.Vika on todennäköisimmin puhelimessa. (myöhemmin selvisi, että Kiinasta ostetussa N73:ssa ei ole WCDMA:ta, kun ei Kiinassa ole sille paljon tarvetta). Onneksi on Skype ja MSN, joiden avulla pidettiin yhteyttä Su Jiniin (ja soitettiin "kaikki-on-hyvin" -puhelut Suomeen)
Otimme In A:n avustuksella bussin keskustaan hotellille. N. 1 h matkan jälkeen olimme perillä. Tässä vaiheessa alkoi valjeta, ettätavallisten korealaisten englannin kielen taito on yllättävän huono. Olimme tästäkin osittain tietoisia, mutta hieman yllättävää oli,että esim. hotellilla ei puhuttu englantia. Tunnelma oli hieman kuin Kiinassa alkuaikoina, kun ei osaa sanoa sanaakaan Koreaksi.Lopulta loma oli kuitenkin todella helppo, koska Su Jin ja In A hengasivat meidän kanssa koko loman.
Käytiin hotellin vieressä olevassa korealaisessa syömässä yhtedessä "oppaiden" kanssa sekä heitettiin pieni lenkki keskustassa. Tässä pari valokuvaa.
Alisahan käy nukkumaan siinä kasin-ysin aikoihin, joten kaikki illat seurailivat tätä aikataulua. Yö oli hieman raskas, koska Alisa nukkui meidän välissä ja potki molempia koko yön. Seuraavaksi yöksi vaihdettiin nukkumisjärjestelyjä - iskä 180 cm sohvalle, joka toimi itseasiassa ihan ok.
Lento Etelä-Koreaan oli 8:50, joten kotoa piti lähteä n. klo 6:00 aamulla. Alisa heräsi sopivasti syömään, koska olimme taktisesti jättäneet aamuyön välipalan välistä. Saimme kamat kasaan ja vielä tungettua ne yhteen taksiin. Matka, tsekkaus ja koneeseen.
Lento oli suhteellisen lyhyt n. pari tuntia rullauksineen. Alisa viihdytti muita matkustajia uusilla taidoillaan. Aamun aikana Alisa keksi,että käsiä yhteen hakkaamalla tulee hauska ääni. Taputusta naurettiin koko matka.
Lauran korealaisen kaverin sisko oli lupautunut tulemaan meitä vastaan, koska Su Jin (kaveri) oli tiistaina töissä. Laura ei ollut koskaan tavannut siskoa nimeltään (In A), joten piti luottaa, että hän bongaa meidät kolme valkonaamaa. Olimme myöslähettäneet omat kuvamme.
In A oli vastassa ja bongasi meidät, vaikka samaan aikaan oli kuulemma laskeutunut muitakin koneita, mm. Saksasta, joka hieman lisäsi ei-Aasialaisia. Lisäksi uloskäyntejä oli useampia, joten In A oli juossut eri uloskäyntien välillä.
Tässä vaiheessa huomasimme, että puhelin ei toimi. Tämä ei varsinaisesti ollut yllätys, koska Koreassa on käytössä CDMA verkko, joka ei suoraan ole yhteensopiva GSM teknologian kanssa. Olimme tietoisia tästä, mutta olimme kuitenkin selvittäneet että Seoulissa on käytössä W-CDMA tekniikan 3G verkkoja, joten Lauran N73 piti toimia. Eipä toiminut ja jäi hieman mysteeriksi, miksi se ei toiminut.Vika on todennäköisimmin puhelimessa. (myöhemmin selvisi, että Kiinasta ostetussa N73:ssa ei ole WCDMA:ta, kun ei Kiinassa ole sille paljon tarvetta). Onneksi on Skype ja MSN, joiden avulla pidettiin yhteyttä Su Jiniin (ja soitettiin "kaikki-on-hyvin" -puhelut Suomeen)
Otimme In A:n avustuksella bussin keskustaan hotellille. N. 1 h matkan jälkeen olimme perillä. Tässä vaiheessa alkoi valjeta, ettätavallisten korealaisten englannin kielen taito on yllättävän huono. Olimme tästäkin osittain tietoisia, mutta hieman yllättävää oli,että esim. hotellilla ei puhuttu englantia. Tunnelma oli hieman kuin Kiinassa alkuaikoina, kun ei osaa sanoa sanaakaan Koreaksi.Lopulta loma oli kuitenkin todella helppo, koska Su Jin ja In A hengasivat meidän kanssa koko loman.
Käytiin hotellin vieressä olevassa korealaisessa syömässä yhtedessä "oppaiden" kanssa sekä heitettiin pieni lenkki keskustassa. Tässä pari valokuvaa.
Alisahan käy nukkumaan siinä kasin-ysin aikoihin, joten kaikki illat seurailivat tätä aikataulua. Yö oli hieman raskas, koska Alisa nukkui meidän välissä ja potki molempia koko yön. Seuraavaksi yöksi vaihdettiin nukkumisjärjestelyjä - iskä 180 cm sohvalle, joka toimi itseasiassa ihan ok.
