Jarnon hieno aamu

Jännä miten joinain aamuina kaikki menee putkeen ja mieli on korkealla. Ensin Alisa nukkui hieman pidempään, joten sai nukkua itsekin vähän pidempään. Aamu oli kaunis. Aurinkoinen, kirkas ja puhdas - asunnon ikkunasta näkyivät vuoret horisointissa. Lämpöä joku 20 astetta, eli lyhythihaisella tarkenee ok.

Taksijonossa yksi mamma ennen minua ja saimme molemmat viitattua taksin alle 5 min. Kuskiksi sattui positiivinen kaveri joka naureskeli ja yritti heittää läppää kiinaksi sopivasti, mutta antoi kuitenkin matkustajalle oman rauhan.

Ruuhka oli lähes minimissä, lieneekö porukka jo aloittanut loman. (ensi viikko on ns. national holiday ja koko viikko lomaa. Ehkä lähestyvä loma myös kohottaa omaa tunnelmaa.)

Perillä toimistolla, kuppi kahvia ja hommiin.

(1.10. lisäyksenä kuva asunnon ikkunasta, epäilijöille. Klikkaa ja zoomaa.)

Hong Kong

Täällä Jarno ja Hong Kong. Duunimatkalla koko viikon. Alkuperäinen suunnitelma oli lentää pois jo keskiviikkona, mutta lähtö venyi perjantaiaamulle. Ainakin vielä näyttää, että huomenna pääsisi lähtemään...

Duunia on riittäänyt taas sen verran, että Hong Kong pysyy melko tuntemattomana hotellia+kortteli ja toimistoa lukuuottamatta. Sinäänsä ihan mielenkiintoista on tosin ollut. Voi sanoa, että diili jota täällä veivataan on käänteiltään omaa luokkaansa. Sanotaan vaikka noin. :)

Varattiin perheelle liput (etelä) Koreaan Kiinan kansallisviikon lomalle. Lähdetään 2.10 ja tullaan takaisin Pekingiin 6.10. Hauskan matkasta tekee, että Lauralla on Koreassa lukion vaihto-oppilasvuoden aikainen kaveri, jota Laura ei ole nähnyt (hm...) 13-14 vuoteen.

Pekingissä kaikki edelleen hyvin, Alisa kasvaa ja kehittyy. Yritin täällä Hong Kongissa katsella tuliaisiksi "taaperokärryä" jolla voisi harjoitella seisomista ja myöhemmin kävelyä. Taitaa vain venyä toimistolla sen verran, että en ehdi poiketa Brio:n jälleenmyyjällä, jonka löysin netistä.

再见 - Zài jiàn (~näkemisiin l. näkemiin)

(turha luulla, että osaisin merkkejä - lunttaisin)

Seitsemän

Kesäloman kolmantena päivänä Laura käveli vaunujen kanssa Kampin keskuksessa pankkiautomaatille – tuntui, että jotain puuttuu – hetken päästä hän tajusi.

Kukaan ei katso vaunuja.
Kukaan ei katsoAlisaa.
Kukaan ei törkkää kaveriaan ja sano (kiinaksi): ”katso vauva!”
Kukaan ei ”työnnä” päätään vaunuihin.
Kukaan ei naksuta suutaan.
Kukaan ei vilkuta.

-Saa kävellä rauhassa. Näköjään kaikkeen tottuu 

Esimerkki Kiinasta, olin Alisan kanssa läheisessä supermarketissa, Jinkelongissa. Myyjiä on jokaisessa kaupassa paljon, niin tässäkin. Jätin Alisan vaunuissa istumaan käytävän päähän, kun suomalainen kaveri katseli tavaroita hyllyn päästä, kun tulin käytävää takaisin minuutin kuluttua, kysyin ”Onkos siinä taas viisi myyjää?” Kaveri katsoi Alisan suuntaan ja sanoi, ”…seitsemän!” ¨

Myyjät kerääntyvät katsomaan ja naurattamaan (naksuttamaan suutaan) Alisaa, mutta eivät koske Alisaa, onneksi. Muuten saisi vahtia tarkemmin. Alisa tuntuu tykkäävän saamastaan huomiosta ja hymyille edelleen auliisti lähes kaikille , tutuille tai tuntemattomille. Tämä jälleen lisää paikallisten kiinnostusta.