Mielenkiintoinen käsite on prepaid-sähkö... Käytävässämme on mittari, jossa on on lukema minkä verran Reminbitä on sähköä jäljellä. Mittaria pitää luonnollisesti seurata itse, että tietää milloin kreditit on lopussa. Ainoa ongelma on, että mittari on lukollisessa teknisessä tilassa, joten aina kun haluaa mittaria lukea, pitää soittaa joku jäppinen paikalle.
Kun muutettiin sisään välittäjä kehui, että 1000 RMB riittää pari-kolme kuukautta. Eipä riittänyt... Vaan aika tarkkaan kuukauden ja eräs kaunis päivä virtaa ei ollut. Laura selvitteli asiaa Jarnon ollessa töissä. Tiesimmekin jo etukäteen, että sähköä ostetaan torni numero 9:ssä. Tietysti pitää olla kiinalainen pankki/automaattikortti. No sellainen löytyy, mutta vain Jarnolta joka oli katkoksen sattuessa n. klo 11 duunissa. Pakkohan sieltä oli lähteä kotiin, koska esim. pakastin alkaa sulaa asunnon lämpötilan noustessa kohti 30 C (kas kun ilmastointi ei toimi ilman sähköä).
Systeemi on sinäänsä hieno, vaikka konseptina on ilmaislainoittaa sähköyhtiöitä. Käydään maksamassa (kiinankielisessä) automaatissa haluamansa summa käyttäen tiettyä viitettä käyttäen ja lukema ilmestyy käytävän mittariin automaagisesti. Presto! Ainoa ongelma oli, että vaikka rahat oli siirretty ei Igorin moskovanvalo syttynyt. Tämä johtui siitä, että vikavirtakytkin (tai vast) oli lauennut sähkön loppuessa. Piti siis odotella n. 45 min, että saatiin kaveri avaimen kanssa painamaan kytkin oikeaan asentoon ja "syttyy lamppu serkun valkonaamaisen". Kisaueera.
Tätä tekstiä kirjoiteltiin koneessa kohti Suomea. Tarkoitus on viettää rentouttavat kolme viikkoa. Lomasta lisää myöhemmin, mutta tärkein uutinen lentokoneen vessan hoitotasolta - Alisalla on puhjennut alas kaksi hammasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti