Seitsemän

Kesäloman kolmantena päivänä Laura käveli vaunujen kanssa Kampin keskuksessa pankkiautomaatille – tuntui, että jotain puuttuu – hetken päästä hän tajusi.

Kukaan ei katso vaunuja.
Kukaan ei katsoAlisaa.
Kukaan ei törkkää kaveriaan ja sano (kiinaksi): ”katso vauva!”
Kukaan ei ”työnnä” päätään vaunuihin.
Kukaan ei naksuta suutaan.
Kukaan ei vilkuta.

-Saa kävellä rauhassa. Näköjään kaikkeen tottuu 

Esimerkki Kiinasta, olin Alisan kanssa läheisessä supermarketissa, Jinkelongissa. Myyjiä on jokaisessa kaupassa paljon, niin tässäkin. Jätin Alisan vaunuissa istumaan käytävän päähän, kun suomalainen kaveri katseli tavaroita hyllyn päästä, kun tulin käytävää takaisin minuutin kuluttua, kysyin ”Onkos siinä taas viisi myyjää?” Kaveri katsoi Alisan suuntaan ja sanoi, ”…seitsemän!” ¨

Myyjät kerääntyvät katsomaan ja naurattamaan (naksuttamaan suutaan) Alisaa, mutta eivät koske Alisaa, onneksi. Muuten saisi vahtia tarkemmin. Alisa tuntuu tykkäävän saamastaan huomiosta ja hymyille edelleen auliisti lähes kaikille , tutuille tai tuntemattomille. Tämä jälleen lisää paikallisten kiinnostusta.